Sanomattakin on selvää, että mikäli talolla on ikää yli sata vuotta, on sen historiaankin mahtunut monenlaista. Karpion talo on siitä hyvä esimerkki.
”Rakennukseen muutti vuonna 1905 Johan Spetsistä vuosisadan alussa Janne Karpioksi nimenstä muuttanut henkilö, jolle Sonck piirsi rakennuksen tupakka-askin kanteen häälahjaksi. Sonckin piirtäjänä jonkin aikaa toimineen Wiwi Lönnin tyyli löytyy tornin yläosasta ja muun rakennuksen tyylistä piittaamaton Alvar Aalto on mitä todennäköisimmin suunnitellut omaleimaisen terassin, joka valmistui rakennuksen peruskorjaukseen vuonna -23”
Eero Tolvanen, Suur-jyväskylä lehti 4.8.83
Samaisessa lehdessä kerrotaan talon synkemmistä vaiheista, kuinka talo oli 70-luvulla hyljättynä, pultsarit olivat sytyttäneet nuotion talon lattialle, ikkunat oli rikottu, ja talo eli surullista hiljaiseloa.
”Sonckin talo jäi kaupunginvaltuuston vahvistaman rakennuskiellon alle 18.2.1974. Sisäasiainministeriön jatkama kielto koski rapistuvaa komeutta aina toukokuuhun -81 saakka, jolloin vahvistettu sujelukaava päästi Sonckin talon pannasta”
Talon kohtaloksi oli koitua purkaminen, mutta onneksi hätiin saapui Sonckin salonki!
Sonckin salonki koostui jyväskyläläisistä eri alojen taiteilijoista, joilla kaikilla oli yhteinen päämäärä. Pelastaa talokaunotar ja tehdä siitä eri taiteen- ja kuttuurialojen yhteinen kokous- ja näyttelytila, sekä tila yhteisille salonki-illoille. Paljon kuitenkin tarvittiin töitä ennen kuin kaupunginhallitus saatiin vakuuttuneeksi siitä, että talo oli korjaamisen arvoinen.
”Toimintamme pyrkimyksenä on avata suljettuja ovia eri taiteenalojen välillä, hälventää ennakkoluuloja harrastajien ja ammattilaisten välillä ja koota yhteen ihmisiä, joilla kaikilla on sisimmässään luomisen tarve tai ainakin halu nauttia toisen luomistyön tuloksista eli eläytymiskyky”
Sonckin salonki, Varpu Rantanen
Varpu Rantasella jos kellään oli kokonaiskuva talon vaiheista, hän oli tehnyt siitä proseminaarinkin taidehistorian laitokselle yliopistoon. Hän oli tutkinut taloa lauta laudalta, perehtynyt lähteiden pohjalta talon entisten asukkaiden elämään ja seurannut läheltä entistämistyötä.
Talon peruskorjaus valmistui vuonna 1986 ja Sonckin salongin avajaiset olivat 15.3.1986. Tätä kuitenkin edelsi Sonckin salongin väen ahkera ja periksiantamaton työ talon pelastamiseksi.
Tänä päivänä meidän on kiitäminen Sonckin salongin väkeä siitä, että Teeleidissä saadaan nauttia teestä ja tunnelmasta. Valitettavasti tämä vaihe talon historiassa on monelta jäänyt unholaan. Paremmin muistetaan talon vaiheet kaupunginjohtajien aikaan, ensin Pekka Kettusen ja myöhemmin Markku Anderssonin isännöiminä. Ilman sonckin salongin väkeä eivät hekään olisi kestinneet vieraitaan täällä.
Ja nyt, arvon Teeleidin ystävät! Sonckin salonki on täällä taas! Anja Santala-Rosala, Varpu Rantanen, Leena Naskali ja Seppo Niemi kokoontuivat Karpion talossa maanantaina. Olen niin onnellinen että olen saanut tutustua näihin upeisiin ihmisiin. Pidimme hauskan kokouksen, jossa kävimme läpi vanhoja lehtijuttuja ja asiakirjoja talon vaiheista.
Kokoontumisen tarkoituksena oli selvittää Karpion talon vaiheita talon rakentamisesta nykyisyyteen saakka.
Varpu Rantanen esitteli muistiinpanojaan Karpion talon alkuvaiheista rakennuksen peruskorjaukseen ja Sonckin salongin syntyyn saakka. Hänellä on koottuna runsaasti aineistoa, talosta laaditut lehtikirjoitukset sekä Sonckin salongin vieraskirjat
Seppo Niemellä on Sonckin salongin toimintaa koskevat kokouspöytäkirjat, hän on toiminut salongin isäntänä ja Leena Naskali emäntänä ja sihteerinä
Anja Santala-Rosala muisteli talossa järjestettyjä tapahtumia ja kertoi mm. talosta maalaamastaan taulusta.
Palaverin aikan syntyi lukuisia ideoita Sonckin Salongin toiminnan jatkamiselle.
Karpion talossa eletään nyt onnelisia aikoja. Iloinen puheensorina täyttää huoneet, puutarhassa nautitaan teestä ja herkuista ja leikkimökki on ahkerassa käytössä. Niin kaupunkilaiset kuin matkailijat ovat löytäneet Karpion talon ja tehneet siitä olohuoneensa. Sonckin salongin perinnettä jatketaan konserttien ja taidenäyttelyiden, runoiltojen ja muiden tapahtumien puitteissa.
Keskisuomalaisen päätoimittajan pääkirjoituksessaan haikailema vanha hyvä aika ”kun kaupunginjohtaja kestitsi arvovieraita tavallisen kansan saadessa sitä ihaillen katsella” on herättänyt Teeleidin ystävissä ihmetystä. Kaupunginjohtajien aika oli yksi vaihe tämän talon historiassa, ja ehdottomasti myös maininnan arvoinen. Tänä päivänä kuitenkin talo on kaikkien käytettävissä, eikä erillistä kutsua tarvitse kenenkään odottaa.
Tervetuloa Teeleidiin, Karpion taloon!