Teeleidin tarina alkoi rakkaudesta teehen vuonna 2014. En perustanut yritystä rahan kiilto silmissä, oli vaan niin hienoa saada myydä teetä pienessä putiikissa, palvella asiakkaita ja rupatelle mukavia. Edelleen tuo ensimmäinen kesä on rakas muisto, ehkä paras kesä koskaan. Kaikki oli niin pientä, somaa ja yksinkertaisen helppoa.
Yritys on kasvanut vuosien varrella. Sama tunne on kuitenkin säilynyt. Rakkaudesta lajiin. Saatiin teekaupalle lisää tilaa, muutettiin, perustettiin verkkokauppa, pieni teetehdas ja palkattiin aina sopivan tilateen tullen uutta väkeä. Kaiken keskiössä on kuitenkin ollut sama ajatus; teen, tunnelman ja hyvän asiakaspalvelun tarjoaminen, ahkera työ jonka paras palkinto on ollut tyytyväiset asiakkaat.
On ollut hienoa kasvaa, tehdä paljon kivoja juttuja; käydä messuilla, pitää tee tastingeja, kurvailla pinkillä kuplalla ympäri maakuntaa, ajaa teetaxia.. ja ennen kaikkea upeaa on ollut löytää niin mahtavaa porukkaa meille töihin.
Yksi sana: korona. Hetkessä se vetäisi maton jalkojen alta ja uskon tulevaisuudesta. Muistan miten itkin maaliskuussa 2020 kun tuli tietoon, että koronan vuoksi ovet pitää sulkea, ja tilanne saattaa kestää jopa juhannukseen. Vähänpä silloin tiesin. Onneksi. Jos silloin olisi ollut pienikään epäilys, että vielä kahden vuoden päästä mustat pilvet leijuu pään päällä, olisin varmasti ollut mielessä ovien sulkeminen. Pysyvästi.
No, ”toimi tai kuole”- ajatus mielessä saatiinkin paljon uutta aikaan. Kuukausitilaus, Retkireppu, Tee-taxi, varainhankintateet ja kymmenet uudet ideat ja tuotteet piti meidät kiireisenä ja ajatuksen pois pahimmasta. Kun paljon tehdään, ollaan positiivisia, ja uskotaan kovasti, selvitään tästäkin.
Ja kaikki se tsemppi mitä saatiin asiakkailta ja yhteistyökumppaneilta, se oli arvokkaampaa kuin mikään muu tässä maailmassa. Sen avulla jaksettiin.
Nyt tuntuu, että voimat on vähissä. En tiedä miten paljon pitää jaksaa, mutta ehkä vielä vähän. Kun vain tulisi selkeät ohjeet miten meidän ravitsemusliikkeiden pitää toimia.
Syksyllä tuli valtioneuvostolta käsky ravitsemusliikkeiltä vaatia koronapassia tai vaihtoehtoisesti lyhentää aukioloaikoja ja vähentää asiakaspaikkoja, eli käytännössä toimia tappiollisesti, jouduimme mekin tekemään päätöksen kahden huonon vaihtoehdon välillä. Ja tietysti nopeasti, sillä aikaa ei tähänkään annettu paria päivää enempää. Ja kun sitten kiireellä teimme päätöksen passista, jotta voisimme jatkaa toimintaamme, saimme kanavat täyteen vihaviestiä. En tiedä olenko koskaan itkenyt niin paljon kuin silloin. Aika koomista muuten, että juuri samaan aikaan minut valittiin Jyväskylän positiivisimmaksi henkilöksi. En tiedä, mutta luulen, että tälle vielä joskus osaan nauraa makeasti.
Emme me halunneet loukata ketään, emme ottaa kantaa puolesta tai vastaan. Halusimme vain jatkaa, ja tehdä työtämme. Olo oli kuin selkään saaneella. Mitä uskallan sanoa, mitä tehdä, ettei tulisi turpaan?
Tällä hetkellä rajoitukset on voimassa, passia ei enää tarvita. Yritämme kaikkemme että voimme pitää ovet avoinna, eikä lomautuksia tarvittaisi. Lupaamme että hygienian taso on korkein mahdollinen ja turvavälit hyvät. Olemme supistaneet aukioloaikoja, mutta silloin kun olemme avoinna haluamme tehdä kaikkemme että voimme tarjota teille turvallisesti pienen hetken arjen yläpuolella. Vielä vähän jaksetaan, kiitos teidän tsemppauksen
Rakkaudesta teehen ja tähän työhön
Teidän
Teekauppiaanne Anne